Pyörintää ITK 2011 messuilla
Kirjoittanut: Sakari "Zagman" Rousu klo 10:48, luokkaan Luokittelematon.Väkistenkin tulee mieleen erään laulajankin käyttämät sanat “mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin”. Koska olen ujo, niin en sävellä tähän kertovaa laulua, kitaralla säestettynä, niin luotan perinteiseen tuotokseen, eli sähköisesti painettuun sanaan.
Muutama onkin jo kerinnyt kyselemään messukuulumisia ja näin tovin mietittyäni, huomasin mainostaneeni kaikille kysyjille, että olipa hinnat kohillaan, myyjän näkökulmasta. Messupaikkahan on ihan fiini ja tilana toimiva, ainakin näin ensikertalaisen silmin, mutta haloo! Lounas ei voi maksaa 18:sta rahhaa, eikä kahvi pahvimukissa 2,30:ntä. Onneksi alakerrasta löytyi ensimmäisen maksullisen kupin jälkeen ilmainenkin kahvipaikka.
Tällaisen pienen ruikutuksen jälkeen voimmekin siirtyä kauheisiin kehumisiin ja ylistyksiin eri osastoista, joita tarjolla oli varmasti riittävästi ja jopa liikaakin kahdelle päivälle kun kaikissa paikoissa ei edes karkkia kerinnyt syömään.
Microsoft saa toki ensin kehut, koska heidän osasto oli niin näkösällä heti kun ovesta ryntäsi sisälle. Windows puhelimia olisi ollut kiva hypistää, mutta moni muukin halusi niitä katsella. Raapasimma kuitenkin odotellessa Markon kanssa Microsoftin messuemännän tarjoamat lämpimät erikoiskahvit.
Erikoisempana törmäsimme 3d tulostimeen, josta olen kyllä lukenut ja nähnyt jopa juttuja lehdessä, mutta livenä sellaiseen en ole törmännyt. Hintakaan ei ollut kuin vaivaiset 1000 rahaa, mutta eipä se olisi kassiin mahtunutkaan. Legolapsiperheessä sellaisella tulostimella olisi kovasti kysyntää hukkuneiden osien takaisintulostamiseen.
Eräällä naisihmisellä on luultavasti kivempi työ (mikäli se on edes mahdollista) kuin minulla, koska hän saa leikkiä päivät pitkät legoilla ja rakennella erilaisia robotteja ja sisiliskon heittokatapultteja. Lapsellista ehkä, mutta erittäin opettavasta, haasteellista ja hauskaa kaikille ja kaikenikäisille.
Älytauluja ja muita opetukseen liittyviä virityksiä oli tarjolla useammassakin kojussa, mutta mikä oli erittäin positiivista, niin monessa lauseessa esiintyi tuki. Ehkä nyt on viimein huomattu, että johan kouluilla alkaa olemaan hienoja opetusvälineitä, mutta niiden käyttö on vajaanaista, koska käyttäjät eivät ole saaneet niihin koulutusta ja jos ovat saaneet, niin käyttötaidot ovat ruosteessa tai unohtuneet. Isossakin koulussa saattaa olla vain yksi henkilö, joka pystyy opastamaan laitteistojen käytössä, mutta tukea tehdään oman työn ohessa ja osassa tapauksissa ilman eri korvausta. Tämä aiheuttaa joskus puolestaan sen, että kun tukea annetaan, niin se tapahtuu kahvitauolla pika pikaa pintapuoleisesti tai tukea ei kehdata pyytää, koska tiedetään, että henkilöllä on muutenkin kiirettä.
Tuen merkityksen huomaa siinä vaiheessa kun ongelma sattuu omalle kohdalle kesken oppitunnin. On hyvä, että on yksi numero mihin voi soittaa ja saada ongelman ratkaistua, sekä ehkä samalla saada uusia vinkkejä välineiden käyttöön.
Kokonaisuutena messuja pohtiessaan voisi sanoa reissun olleen erittäin onnistunut. Pieni poistuminen omasta tutusta ja turvallisesta ympyrästä avartaa näkemyksia siitä, mitä ja miten muualla tehdään. Laajasta repertuaarista voi poimia palasen sieltä, sekä palasen täältä ja parastella tarvittaessa omaan käyttöön. Samoin omasta tekemisestä voi levittää tietoa ja oikoa luuloja, sekä huhuja. Kaikki voivat oppia kaikilta.











